Foorumi

Viestien ja viestiketjujen avaaminen edellyttää kirjautumista.

Haapa, Canon, Sigma, tiainen nimeltä Pertti ja muita rönsyjä

Mökin pihalla on kolme varsin järeää haapaa, yhteen näistä hakkasi palokärki pesäkolonsa vuonna 2002. Kevään ensivisiitillä ihmettelin kummallista lastukasaa puun juurella, tuollaisia 5-10 sentin pituisia ja puoli senttiä paksuja siivuja. Katsoessani ylös runkoa myöten kohtasin palokärjen kiukkuisen mulkoilun noin kahdeksan metrin korkeudesta. Asia selvä. Peräännyin verannalle sormeillen lastuja ja mietin miltä tuntuisi kiinnittää taltta otsaan ja päällä lyöden rouhia moisia terveestä puusta irti. En sitä sitten kuitenkaan kokeillut.

Rönsy 1: Kuva on otettu Canon 5d mk nelosella ja Sigma 24-105 art-obiskalla.

Palokärki oli hauska seurattava, tämä sydänmaiden asukki oli silminnähtävän harmistunut vähemmän onnistuneesta pesäpaikan valinnasta. Pennuille sapuskaa tuodessaan lintu laskeutui aina puun takapuolelle, ja vasta kurkittuaan molemmin puolin että "jokos se meni" lintu livahti nopeasti koloonsa. No, poikaset tulivat ruokituksi ja eräänä päivänä kolo olikin sitten autiona, niin se menee.

Kolo palveli sitten useina vuosina telkkiä, ihailuani herätti telkän vauhdikas sisäänmeno, siinä ei juuri vauhtia himmailla ennen reikään sukeltamista...

Haavan kylkeen ilmestyneen repeämän jälkeen kyselin mehtäalan ammattilaisilta jotta pitäisikö puu kaataa, onko riskinä puun lahoaminen ja kaatuminen talon päälle? Lakonisen toteamuksen "tuonkokoista haapaa ei saa nurin edes isolla kaivinkoneella" jälkeen annoin asian olla, ja onhan se kohta 20 vuotta pitänyt kutinsa.

Puu on myös parannellut itseään, tikankolo kutistui kutistumistaan haavan kasvattaessa reikää umpeen. Pesijöiden koko on samalla myös kutistunut, nykyinen tiaispariskunta (Pirkko ja Pertti) ovat joutuneet nakertamaan kuorta pois mahtuakseen edes kyljittäin kulkemaan.

[caption id="attachment_903" align="alignnone" width="988"] Oly omd1 mk II + M. Zuiko 40-150mm Pro[/caption]

Tinteillä on kova jopi saada poikasille sapuskaa kannettua, kellotettuna noin 10 minuutin välein pyrähtää jompikumpi ötökkä nokassa pesälle. Oman teoriani mukaan pesään jäävä on yleensä Pirkko, Pertin vain pikaisesti tuupatessa lastin oviaukosta sisään. Saatan olla väärässäkin vaan paskaako tuolla väliä.

Nippanappa siitä kyljittäin pääsee. Olyn ProCaptureL ja zuikkelin 150-millinen

Kuoren jyrsintä kolon keskikohdalta näkyy tässä selvästi. Ahdasta alkaa olla tiaisellekin.

 

Rönsy 2: Kuvassa vasemmalla olevan kameran polttoväli vastaa 600 milliä kinokoossa, oikealla olevan 500 milliä. En muihin ominaisuuksiin puutu, mutta ei se ole mikään ihme jos vasemmanpuoleinen useimmin lähtee föliin.

Mutta pakko on myöntää että tuo Canon + Sigma-laajis tekee varsin hulppeaa kuvanjälkeä, kyllä niillä oma paikkansa on maisema ja potrettikuvauksessa. Olympuksen käsiteltävyys ja muut ominaisuudet ovat sitten taas telellä kuvatessa omaa luokkaansa.

Toisaalta on tuo 150 millin f2,8 Zuiko myös melkoisen huikea lasi.

Jatkan kahden kameran loukussa.

Tuo olikin melko mielenkiintoinen, haavan haavan itsekorjausilmiö. Melkoinen työ on puulla palokärjen reikä kiriä umpeen.

Talitiais Pertillä on se vatsan musta solmio leveämpi kuin Pirkoilla, kuvista voi erottaa ehkä.

Samantyyppistä kodin ahtausongelmaa täällä pohditaan. Laitoin kaikkien ohjesääntöjen mukaan kuusitiaispöntön ja pikku kätösilläni veistelin siihen 26mm reiän. Siitä ei muut tiaiset mahdu. Sinitiaiset ei tätä sääntöä tienneet ja nyt ne lihottaa siellä pesässä poikasiaan. Aikuiset menee vähän ahtamalla sisään, kuten Pertti, mutta on käynyt mielessä, että mahtuuko ne lihavat teinit sieltä ulos?

Tikkapopulaatio käy täällä näihin aikoihin hulluna. Ruuasta on pula ja kaikki suojaamattomat pöntöt hakataan varmuuden vuoksi auki. Vaihdoin keväällä kahdeksan risaa pönttöä, joissa oli suoja vain suuaukon ympärillä, päänmentävä reikä jossakin muussa nurkassa. Vain vaneri tai pleksi etuseinässä estää sisääntunkeutumisen. Tämä on perimätiedon mukaan aika lyhyt vaihe keväästä, tiaisen pojat kasvaa hetkessä niin isoiksi, ettei niitä tikan kielellä saa enää kuristettua ja ehkä ne tikanpojatkin lähtee jo itse hampurilaisen hakuun. Pitänyt vielä rasvanakkia näin kylminä päivinä tikanruokana, ja se katoaa aika nopeaan.

Punatulkun poika kävi näytillä:

Ladatut tiedostot:
  • F-4180.jpg
Jaa sivu;