DIN – Deutsches Institut für Normung, Sieg Heil ja nykypäivä

Nappasin kameran mukaan lähtiessäni täydentämään mökäöljyvarastoa, ihan vain varuilta. Olen muutaman viikon ajan ohiajaessani vilkuillut Tuusulanjärven sulapaikkaa, ja nyt siellä olikin jo kevään merkkejä.

Paikalle sattunut toinen lintuharrastaja kehui nähneensä ensimmäiset telkät jo pari viikkoa aikaisemmin, nyt paikalla oli kaksi pariskuntaa.

Ihan ylimmillään eivät vielä lemmenliekit roihunneet, mutta alku on sentään matkassa. Järveltä pyyhkivä pohjoisviima yhdistettynä viiden asteen pakkaseen ajoi hemmon vartin kärvistelyn jälkeen auton ihanaiseen lämpöön. Perhana että oli kylmää..

Se sorsista. Se DIN: tämähän oli natsien teollisuusstandardi ja kaikessa saksalaisessa kuutiopäisyydessänkin erinomainen keksintö. DIN takasi yhteensopivuuden, ja siihen saattoi luottaa. Ja nyt päästään nykypäivään. Jokaikinen tietotekniikkaa valmistava uuvatti katsoo nykyisin oikeudekseen muuttaa standardeja. Homman aloitti mikäs muukaan kuin Microsoft “parantelemalla” stanuja, joka tietysti aiheuttaa loputtoman sotkun.

Tilasin tossa Epsonin tulostimen ja se saapui tänään. Kaikki on ok, mutta standardi USB-kaapeli ei käy printterin päähän, kun sinne on pitänyt sorvata joku oma malli jostain tuntemattomasta syystä. OK, pannaampa epsonnin oma piuha kiinni. Ja nyt on sen pohjalla olevan sokerin vuoro: Kaapeli ei sisälly lähetykseen. Mistään ei myöskään löydy tietoa mikä sen tyyppi on.

Voi perkele näitä nykyisiä valopäitä, en paremmin sano. Minä yksinkertaisena vanhana äijänkääpänä olisin lyönyt narun Linuxiin kiinni ja tulostellut pois tiehensä ihan vanhanaikaisella metodilla, mutta tämä nyt ei vaan sovi jollekin  vinkuintiaanille Pohjois-Bulvaniasta.

Ei, käsittele kuvat PC:llä, siirrä ne kännykkään ja siitä Wifillä tulostimeen. Aikansa kun sitä aplikaatiota ränksytti, niin sain jopa tulostettua pari kuvaa. Olishan se nyt aivan mahdotonta hoitaa sama asia painamalla “Print”-namikkaa pöytäkoneen näytöltä, eihän siihen saisi edes menemään aikaa eikä vaivaa läheskään yhtä paljon kuin tällä hieeenolla nykytekniikalla.

Voi ****u, sanon minä joka olen vähäpuheinen.

Printit on kyllä hienoja.

Jaa sivu;

Kirjoittanut:Pekka

2 vastausta artikkeliin “DIN – Deutsches Institut für Normung, Sieg Heil ja nykypäivä

  1. Elä sie Pekka nyt perperiä sen takia revi, ettei käypästä piuhaa uspi liittymään löydy, eikä konneen mukana tullu.

    On sentään siula uus mylly, jolla kuvia tulostella. Toista se on vanahalla canuunan suihkulla, kun ei ennee mustepatruunoita löyvä ku jostain hiton nettikaupasta. Onneks tul ostettuu mustaa väriä, kun sitä vielä nelisenvuotta sitten sattumalta löysin paikallisen marketin loppuunmyyntilaarista. On muuten canuunan 15 vuotta vanaha suihkari iliman lutikkaa, jolla epsoni suahaa lopettammaan toiminta ennen ajanlaskun loppuva.

    Piuhan malli suattaa olla kolome jottain ehkä 3c taisinnepäin….

     

    Ps. Tuo yksinäinen naaras on oikein kommee….mukavasti pienellä aallolla laskettelemassa…

     

  2. Kyllä perperi meni ja raappahousutkin oli suuressa vaarassa tuhoutua. Kuvastaa hyvin tätä uustyperyyden aikaa se, ettei puolen tuhannen euron myllyyn ole varaa laittaa euron piuhaa mukaan. Varsinkin kun on se oma malli pitänyt pusata…

    Montako mini-, mikro- ja maksiusb- mallia lienee? Aika monta. Ikinä ei laatikosta kuitenkaan löydy sitä tarvittavaa.

    Täytyy kokeilla Epsonin konffaamista verkkotulostimeksi, eiköhän se siitä.

     

    Kas kas, eipä olekaan lootassa yhtään verkkopiuhaa. Kauppaan mars.
    Ja se piuha on USB 2.0 A-B. Mut ei se mitään, ajurissa on senverran bugia, ettei silti onnistu vaan printteri sekoaa. Hohhoijjaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *