Ephemera Vulgata, Väiski ja Venla

Vesien nopea lämpeneminen käynnisti Ephemera Vulgatan – isosurviaisen – massakuoriutumisen. Luonto se on piru tarkoituksenmukaiseksi muovautunut, tämä joukkohätsinki kuten perhokalastajat sanoo on erinomaisen tarpeen poikasiaan kasvattaville linnuille. Isokokoinen, helppo napata ja sisältää runsaasti proteiinia vai proteesiako se nyt oli.

Pikkulinnut, lokit ja tiirat pyytävät kaikki innolla tätä perhoa jota ennen päivänkorennoksi sanottiin. Maistuisi myös taimenille ja harjuksille jos niitä täällä etelässä olisi mallia enemmän ja jos ne osaisivat pinnasta syödä. Tai oikeammin uskaltaisivat. Vaan ei, siitä pitävät jatkuvalla kosken piiskauksella huolen epämääräisiin kurahousuihin pukeutuneet perhokalastajat. Siima viuhuu 24/7 ja lippalakin alta pilkistää nuoren miehen typerä pärstä, taimenten taas visusti piileskellessä pohjakivikossa.

Mitä pirua minä oikein kaloista kirjoittelen?

Asiaan: Olen pitänyt västäräkkiä hölmönä mutta suhteellisen hauskana lintuna. Onhan se sitäkin, ainakin pesiessään vuodesta toiseen parvekkeen kaiteella, kielloista huolimatta. Joskus poikaset kasvavat isoiksi, joskus pesän tyhjentää näätä tai poikaset vetelee varpushaukka makeisiin suihinsa. Niin se käy.

Nyt aloin seuraamaan tarkemmin väiskien touhuja ja nousivatpa osakkeet huimasti mun silmissäni.

Ensinnäkin kuorman siirto- ja kantokyky: Logistiikka toimii kustannustehokkaasti, tyhjää lastia ei viedä. Millä pirulla ne pystyvät napsimaan nokan täyteen noita surviaisia, osan vieläpä lennosta?

Sudenkorentoja pidetään hyvinä lentäjinä ja ne lienevät omasta ja muiden ötököiden mielestä varsinaisia badasseja, ässien ässiä. Näin varmasti luulivat venäläiset lentäjätkin, kunnes joutuivat tekemisiin Illu Juutilaisen Brewsterin kanssa, Mersusta puhumattakaan. Västäräkki on lintujen Illu, nappaavat päivässä kymmenittäin sudenkorentoja sapuskaksi pennuilleen. Lennosta. Iskupyrähdys on salamannopea.

Ravitsevan proteiinin lisäksi annetaan poikasille myös kalkkiannos munankuoren muodossa.

Hupaisa piirre räkeissä on nopeahko ihmisiin tottuminen, kesyyntyminen. Alkuun aristelevat ja mulkoilevat syyttävästi, mutta muutaman tunnin päästä tulevat jo parin metrin päähän ihmisestä. Voi tietysti olla että allekirjoittaneen jumalainen ulkomuoto ja viehätysvoima on västäräkin mieleen. Mene ja tiedä.

Kesyyntyminen aiheuttaa myös lieveilmiöitä, Venla varsinkin on mieltynyt pallogrilin päälle paskomiseen, tai sitten se ei pidä Weberistä (ei siis ymmärrä grilleistä mitään).

En halunnut häiritä poikasia, mutta kokeilin kuitenkin kuvaamista Ol. Share-kaukolaukaisulla. Melkoinen virityshän tuo oli:

En kovin pitkään viitsinyt tätä harjoittaa, kännykän ruudun tuijottaminen ei oikein jaksa inspiroida. Muutaman ruudun otin, ja toimiva systeemi tuo on, jopa LiveWievinä. Västiksien alkaessa käyttää kameraa laskeutumisalustana purin hökötyksen pois…

Täytynee vielä kokeilla 19 millisellä, sikäli kun inspiraatiota riittää. Voi olla ettei riitä.

Jaa sivu;

Kirjoittanut:Pekka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *