Hajanaisia havaintoja Hartolassa

Ensimmäinen havainto koski lintujen nokkimisjärjestystä. Lokit ja tiirat pitävät itseään melkoisina elviksinä napsiessaan korentoja ilmasta.

Ja kyllähän homma käy, tiiroilta varsinkin.

Vaan sitten saapui paikalle tyyppi joka näytti näille mistä niinsanotusti kana kusee: Nuolihaukka.

Oli se jumaliste kuin hornetti lentämässä deesee-kolmosten keskellä, vauhtia on ainakin kolmikertainen määrä lokkeihin verrattuna. Siitä huolimatta liikehdintä on äärimmäisen sulavaa ja vaivatonta.

Vaan eläpä huoli Hermanni, tämä vielä puolella paranoo: Haukka ei napsi korentoja rahvaanomaisesti nokallaan. Ei, vesseli nappaa ne jaloillaan ja siitä siirtää eväät suuhunsa. Tapahtuma on erittäin nopea ja sen näkee ainoastaan kameralla, ja mieluiten vielä Olympuksen M1X:llä, muista en anna takuita, heh.

 

Alkuun funtsasin tyylin olevan turhan hankala, mutta tarkemmin ajateltuna totesin ihmisellekin olevan helpompaa napata lumihiutale tai sataa kohtituleva pesäpallo kiinni kädellä kuin suulla. Ja kivuttomampaa, mutta se nyt ei kuulu tähän. Haukan silmien ja jalkojen koordinaatio toimii näköjään vielä paremmin, maali on meinaten varsin pieni.

Kuvat ei hääppösiä ole, mutta havainnosta tässä onkin kyse.

Toinen havainto:

Istuskelin passipaikallani kaikessa rauhassa ajatuksiini vaipuneena (niistä lisää loppupuolella), kun syrjäsilmällä ehdin nähdä jonkin ruskeansävyisen linnun laskeutuvan kaislikkoon semmosen viidenkymmenen metrin päähän. Arvelin heinäsorsaksi enkä asiaan kiinnittänyt sen enempää huomiota.

Varttitunnin päästä meinasi rysähtää huonot huosuihin kun viiden metrin päästä pomppasi iso linnunrotkale ilmaan täysin ilman ennakkovaroitusta:

Mää painoin sarjaa perään minkä ehdin ja muutama raami niistä onnistuikin. Kaulushaikarahan se, lintu joka kuuluu (keväällä) mutta ei näy. Toisen kerran näin neljäänkymmeneen vuoteen.

Otus oli kahlaillut pitkin kaislikkoa niin varovasti ja äänettömästi, ettei edes vieressä kuorsannut lapinkoira sitä kuullut. Ja piski sentään kuuli oven ja kiviseinän läpi kun rusakko käppäili pihalla…

Mukavahan tuo oli nähdäkin eikä vaan kuunnella sitä pulloonpuhallusta alkukesän aikana.

Ja havainto josta ei niin olisi ollut väliksi:

Ensimmäinen havis valkosipuliposkihanhen pesinnästä Jääsjärvellä. Me likes not.

Niijjjoo, niistä ajatuksista: Tämä sivustohan aikanaan perustettiin jotta luonnonkuvauksesta kiinnostuneet voisivat vaihtaa ajatuksia ja lätistä muuten vaan keskenään, kun alan keskeisin toimija ei ole vähääkään kiinnostunut fooruminsa toiminnasta. Mutta koska tämä virtuaalinen kanssakäyminen on jäänyt johonkin nollan ja olemattoman välimaastoon, niin enpä viitsi minäkään enää itsekseni täällä jodlata vaan julkaisen mitä julkaisen lähinnä naamakirjassa ja digicamera.netin foorumilla 

Simmottis.

Jaa sivu;

2 vastausta artikkeliin “Hajanaisia havaintoja Hartolassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *