Tavallinen riittää

Elämme merkillisiä aikoja. USA:n presidenttinä remeltää puolijauhoinen, oranssi ukonkuvatus, Englannissa yrittää toinen vajaa-älyinen saada poimittua kirsikat kakusta säilyttääkseen sisäsiittoisen yläluokan elämäntavan ja omaisuuden muuttumattomana, koskemattomana.
Suomea neljä vuotta hallinneeesta rosvokoplasta sentään päästiin toistaiseksi eroon, mutta sosiaalisen median mölinäjoukot edelleen ja enenevässä määrin ihannoivat natseja, rasisteja ja yleensäkin vihaan perustuvia asioita. Vapaudesta, veljeydestä ja tasa-arvosta ei puhu enää kukaan, ei edes media.

Internetin on sanottu olevan suurin syypää sivistyksen rappioon, siellä kun kuka hyvänsä pystyy sanomaan mitä hyvänsä mistä hyvänsä, tietämättä mistään mitään. Seuraajia, opetuslapsia, kyllä löytyy mille hyvänsä sonnalle. Haluisin kyllä hiukan lieventää tätä väittämää ja sanoa internetin aloittaneen tämän tien. Perinteinen netti on senverran hidaskäyttöinen ja tekstien lukeminen  jopa vaivannäköä vaativaa ettei se ole läheskään verrattavissa suureen saatanaan: sosiaaliseen mediaan joka löytyy lähes jokaisen taskusta ollen aina mukana.
Totesipa Suuri Ajattelija Mikael Junkkeri lukutaidon olevan turha ja ohimenevä ilmiö ja somen emojit ja meemit aivan riittävän hyviksi korvaajiksi lukemiselle. Jebujee, vau! Mitä säkenöintiä!

Pimeällä keskiajalla ihmisiä poltettiin noitina. Varsin kyseenalaista toimintaa, sanoisin. Nykyisen digitaalisen tietoyhteiskunnan aikana on lahkoja jotka uskovat maan olevan litteä, kiistävät evoluutioteorian tai ilmastonmuutoksen olevan totista totta. Ollaan sitä sentään edistytty sitten keskiajan, vai mitä? No ei olla. Pimeys on vain raapaisun päässä, raapaisun joka kuorii auki sivistyksen ohuen pintasilauksen. Sen sivistyksen joka on saatu lukemaan oppimisella vaikka sitten koivupölkkyä vihapäissään lattiaan paiskoen ja satakiloisen historianopettajan päähän paukuttamien faktojen myötä. Niillä tunneilla muuten oltiin hiljaa luokassa…

Taitaapa nyt taas mopo keulia, harvinaista kyllä. Himmennetään pari aukkoa ja keskitytään siihen mitä itse voi tehdä vaikkapa ilmastonmuutoksen hidastamiseksi, noille huuhaa-uskovaisille ei voi mitään, eivätkä ne kelpaa kuin korkeintaan puulaivojen tilkkeiksi Suomenlinnan telakalle.

Mitä voisin valokuvaajana tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi?

En minä tiedä, piruako sitä minulta kyselemään. Omapa on asiasi, en voi enkä edes halua siihen puuttua. Voin vain kertoa miten itse toimin, siltä vähäpätöiseltä osaltani.
Enstemmäiseksi: En lennä. En Grönlantiin toteamaan omin silmin jäätiköiden sulamista, en Huippuvuorille jäämursuja kuvaamaan, en Etelä-Amerikkaan tai Afrikkaan lintu- tai vompattisafarille. En Kanarialle, en Kreikkaan persettäni ruskettamaan. Olen ollut lentolakossa jo yli kymmenen vuotta, jo ennenkuin siitä tuli trendikästä ja mediaseksikästä. Toki tältäkin elämän alueelta vanhoja syntejä on kertynyt aikalailla. Vaan ei enää.

Miksi pitäisi resuta ympäri maailmaa? Eräs hemuli joka on matkailun suhteen suorastaan raivopäinen mussutti jotain “ei sitten tarvitse kuolinvuoteella katua etten sielläkään käynyt, enkä sitäkään nähnyt”-tyylistä argumenttia. Miä vastasin ettet kyllä sitten ole yhtään vähemmän kuollut kun se lusikka kilahtaa lattialle, vaikka olisit käynyt jokikisessä paikassa maailmassa.”Se avartaa maailmankuvaa”. Toki, mutta se kuva katoaa siinä samassa roviossa kuin raatokin, eikä jälkeen jää kuin jäljet lumeen, noin Anssi Kelan sanoin. Jonninjoutavaa törinää oman perseen palvomisen puolustamiseksi.

Valokuvaamisen suhteen yritän myös noudattaa Kyrön mielensäpahoittajan slogania “Tavallinen riittää”. Vaikka välillä mieli tekeekin, niin ei mun tarvitse itseni mennä kuvaamaan karhuja, ahmoja ja merikotkia. Niistä on jo otettu riittävästi kuvia muiden toimesta, mitäpä se pyhittäisi jos itsekin niitä muutaman ottaisin, höh. Tavallinen riittää ja pienikin voi olla kaunista. Takapihan tintit ovat oivallinen kohde valokuvauksen harjoittelulle ja vaativat onnistuakseen yllättävän paljon sekä kalustolta että kuvaajalta. Ei niillä kuvilla kilpailuja voiteta, näyttelyjä pidetä eikä edes montaa peukutusta siellä somessa saa, mutta mitäs siitä. Kun ottaa silmälaput päästä, niin yllättävän kauniita ja kuvauksellisia ovat nuo pienet tirpat, vaikkeivat ole kotkia tai papukaijoja.

Tavallinen riittää ja pienikin voi olla kaunista.

Nyt on muuten hyvä aika kuvata tirppoja, lintuja on runsaasti liikenteessä talvivarastoja tekemässä, valo on mukavan pehmeätä ja ruskaiset lehdet tekevät nättiä pokemonpalleroa taustalle.

Jaa sivu;

3 vastausta artikkeliin “Tavallinen riittää

  1. Miten ihmeessä multa on mennyt kokonaan ohi tämä sivusto? Vaikka ahkerasti valokuvaukseen liittyviä forumeita seuraankin, niin vasta tänään ensimmäistä kertaa tähän törmäsin jossakin dc.netin langassa. Nyt meneekin loppuilta/yö lukiessa 🙂

     

    Ja kyllä, mitä tuohon kirjoitukseen tulee, niin olen itsekin raivonsekaisella surulla seurannut, kuinka maailmasta on somen myötä tullut lähinnä kaikenlaisten öyhöttäjien mölyämisen mukaan vääntyvä hiekkalaatikko, vaikka se kuinka olisikin fyysisestä maailmasta irrallaan olevaa Disney-satua.

     

  2. Helpostihan joku yksittänen sivusto jää huomaamatta, nimenomaan valokuvaukseen liittyvää tavaraa on nykyisin tarjolla niin paljon että siihen valkoiseen kohinaan häviää paljon parempaakin materiaalia kuin tämä. Suloisessa sekametelissä ilman järjestyksen häivääkään pyörii naamakirjaa, napskattia, juutuupia ja vatsapissaa. Sitäpä tuo nykyisin on.

    Kuvittelin sitä minäkin tämän domainin rekisteröidessäni että kymmenkunnan aktiivisen kuvaajan ja kirjoittajan avulla sivustosta saa vaikka kuinka hyvän matskupankin ja yhteisön, vaan kuinkas kävi? Asia ei kiinnosta sitten ketään. Tai vaikka kiinnostaisikin niin “ei ole aikaa”. Simmottinen se maailma nykyisin on, eikä sille mitään voi. Horisenpa vielä ensi kesään saakka ittekseni, saapa nähdä sitten sen jälkeen viitsiikö enää.

  3. Itsekin pidin aikoinaan blogintynkää, mutta kyllä se nopeasti nuutui naamakirjan yleistyessä. Mulla ei onneksi ole kuin se facebook, sekin syö ihan tarpeeksi aikaa ja häiritsee keskittymistä muuhun. Joskus ihmettelee, että miten toisilla riittää aikaa kaikille sosiaalisen median alustoille ja monta kertaa päivässä. Ja toisaalta, ketä kiinnostaa niin paljon sellanen älyttömän nopeatempoinen roiskiminen, mitä niissäkin se postaaminen/keskustelu/kommentointi on. Mua lähinnä alkaa ottaa aivoon jos sitäkin tarpeeksi pitkään tekee. Ja silloin viimeistään tulee karattua ulos ja pantua kännykkäkin lentokoneelle, ettei se häiritse jatkuvilla somekilinöillään.

     

     

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *