Alkoholinen kulttuuriretki

Huomasin mökäöljyvaraston huvenneen huolestuttavasti punaviinin osalta, joten kiivaasti baanalle. Koska sää oli tihkusateinen ja hyvin tuhruinen nappasin kameran mukaan yleistä ankeutta tallentamaan.

Järvenpään kitumarkettiin matkatessani pysähdyin ottamaan kuvan Fortumin voimalasta joka käyttää mm. hevonpaskaa polttoaineenaan. Hyvin järvenpääläistä ja lisäksi rakennuskompleksi on riemastuttavan ruma.

Cittarissa tolkuttomassa ryysiksessä asioituani apoteekissa (särkylääke) ja handelissa (säryn aiheuttaja) koukkasin viimekesäiselle valmistuneelle työmaalle, jossa kuulemma ei kaikki ollut kunnossa. Paskapuhetta, esitän syvimmän halveksuntani Järvenpään kaupungille. Lasku perään, saatana.

Nokka kohti Tuusulanmerta, joka on parhaimmillaankin hyvin ankea savisen vetensä vuoksi.

Halosenniemi.

Seuraavaksi suunnittelin visiittiä Aleksis Kiven kuolinmökille, eiköhän siinä olisi jo riittävästi ankeutta vaativaankin makuun. Pysähdyin kuitenkin kuvaamaan Puolustusvoimien uutta kalustoa joka on hankittu norjalaisten hyökkäystä torjumaan, ja tämän tehtävänhän se on kiiitettävästi hoitanutkin.

Kuvatessani tätä huippusalaista kalustoa myydäkseni kuvat Putiinille ja Rumpille, pysähtyi minua tervehtimään otus joka ei ollut ankeasta kuullutkaan.

Jostain syystä meikäläinen viehättää kovasti koiria, varsinkin pieniä sellaisia. Ehkä kyseessä on koiran mielestä hyvä haju, tai sitten ollaan muuten vain samalla taajuudella. Älynlahjat lienevät nekin samaa tasoa.

Jokatapauksessa otus pilasi hyvin alkaneen masennukseni, ja koska tihkusade oli muuttunut oikeaksi sateeksi jätin kuolinpaikan seuraavaa olviretkeä odottamaan. Kotia ja karjalanpaistin tekoon.

Arrivederci Rantatie.

Jaa sivu;

3 Comments

  • Hieman on Halosenniemen puut pienentyneet, meinaan mökillä on kuvanto nimikaimasi tekemästä maalauksesta ko. nimestä. Ei näy kyseisessä kuvannossa myöskään noita “kuttaberkka” uiskoja joita veneiksi kutsutaan.

    Nuo kuvat noista huippusalaisista norjalaisten karkoittajista saivat mielen herkistymään. Taitaavat olla meinaan Ranskan valtion lahjoituksia talvisodan ajoilta,vuosimalli jotain 1890…. ja silleen. Mistäkö tiedän?  No samanlaisia jäykkälavettisia oli muinoin Ylimmäisellä myllyllä näytillä 70-luvulla, jouduttiin niitä joskus siirtelemään, eheiii ei ollu hevosia siirtoapuna, miesvoimin niitä raahattiin pitkin paloaukeaa. Sieltä ne “tuntemattomatkin” lähti aikoinaan Suomea pelastamaan.

    Lähinaapurin Paavo on näköjään Tuusulassa päin käymässä, ainakin näyttää puavolta jossei sitte oo pipsa, partakii samalla tavalla mustunu jälkijä haistellessa.

  • En kehdannut könytä varsinaiselle Halosenniemen ateljeelle asti, kun keli oli sitä mitä se oli. Kaiman mökki on hieno ja kuvauksellinen, komeita puitakin siinä kasvaa edelleen. Kevväämmällä sitten. Tuo Tuusulan rantatie on muutenkin varsin viehko paikka ja kyllästetty kulttuurilla.

    Taistelukoulun tykit lienevät juurikin niitä hyppyheikeiksikin kutsuttuja putkia, res. pioneerina en noita sen enempiä tunne.

    Koira oli mainio tapaus, terhakka ja touhua täynnänsä. Ei olisi halunut lähteä isäntänsä matkaan kivan joskin ruman sedän luota.

  • Onhan tuota rantatietä tullut joitakii kertoja eistakasin ajettua. Illun hauvallakki tuli käytyä ja muutama kuva otettua, siellähän se lentomestari lepää ristikirkon juurella. Kirkkokii on ihan komian näköinen päältä että sisältä. Tulhan tuola Aleksis veljen mökissäkii käytyä ja Halosen taiteilija resistenssi katsastettua joitakii vuosia sitten, taitaa olla jo 15 vuotta kulunut, taistelukoululle ei ollunna silloin asiaa.

    Sukulaisia asuu noin kilometrin kirkolta, sen takia siellä tulloo käytyä.

Comments are closed.