Kurkia kyllästymiseen asti & telemakroilua

Kävijämäärien ja -osoitteiden nojalla lienee syytä tervehtiä kirjoittamalla здравствуйте ja 你好, menee niinkus enemmistön mukaan nääs. Elokuu tuli sekin sitten lusittua niin Hartolassa kuin kaiketi muuallakin. Mökkireissut alkaa olla pikkuhiljaa pulkassa ja kamerat voi laittaa naftaliiniin (ainakin melkein). Kovin on luonto mennyt elottomaksi, muuttajia ja muuttoon valmistautuvia näkyy vaivaisesti, silloin tällöin. Oikeastaan paskasakkia ovat nuo peipot ja tiltaltit, tulevat muutamaksi kuukaudeksi tänne riekkumaan ja heti kun on nokassa vähän huurretta niin kiivaasti kohti Manoliton maita. Kattoisivat vähän mallia tiaisista ja harakoista ja häpeäisivät touhuaan. No, vesilintujen suhteen asia on ymmärrettävä, kun alkaa räpylä juuttumaan riitteeseen niin on järkevää lähteä kohti sulia vesiä. Mutta ei sitten Tanskaa kauemmas, saatanan pelkurit!
Ja nyt ne viimeiset kurkikuvat, olen saanut kurjista tarpeekseni:

Ja koska isoja otuksia ei näkynyt, ei hirviä, karhuja eikä miurameita, niin kuvailin telellä jonkunlaisia makrokuvia.

Mää ole hiilest tehty ahvena, tulkka onkel poja!
Vielä viimeiset pölytykset
Sisulisko kävi lämmittelemässä.

Perjantai oli sateinen, sumuinen ja ankea päivä:

Ratiossa povattiin yöksi revontulia ja mainostettiin linnunradan näkyvän hyvin tähän aikaan vuodesta. Epäilemättä näin on. Virittelin siis kameran odottamaan pimeyden ruhtinasta, joka ajallaan saapuikin. Ja niin saapuivat myös pilvet. Niitä ei pitänyt olla, kuka tämänkin korvaa, häh?

Täytyy myöntää että on noita tähtiä aika pirusti kameralla katsottuna.

Lopuksi totean että M. Zuiko 40-150mm Pro on aivan helevetin hyvä lasi ja Captain Morgan on hyvin mukiinmenevää rommia.

конец

结束

Loppus.

Jaa sivu;

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *