Avoin sorsa – kuvankäsittely ja Linux

Cen halba osta, se baska saa. Näinhän totesi jo Agricola aikanaan ja onhan asiassa perääkin.
Vaan mitä jos tuote ei ole edes halpa vaan peräti ilmainen ? Tällaisia ovat useat open source-ohjelmat ja niitä on tarjolla myös valokuvauksen harrastajalle.

Perustukset, eli käyttöjärjestelmä Die Hard-käyttäjälle

Olen PC:n kanssa pulannut 386-ajoista lähtien sekä työkseni että harrastuksena ja muistan hyvin kuinka isolta tykiltä tuntui ensimmäinen Pentium varustettuna hulppealla 8Mb muistilla ja gigan kiintolevyllä. Poweria!

Duunissa oli käytössä Microsoftin systeemit, mitkäpä muutkaan ja niiden temppuiluihin kyllästyneenä siirryin kotona Linuxin käyttöjärjestelmään jo parikymmentä vuotta sitten.
Red Hat, Mandrake, Debian, Arch ja mitä niitä nyt on ollutkaan vuorollaan, hulluimmillaan kokeilin jopa Gentoota.
Ubuntu oli ehkä se ensimmäinen tavallisen kuolevaisen linux, sellainen joka pelitti ilman isompia säätötarpeita.
Viime vuodet olen laiskuuttani käyttänyt Linux Mint-jakelua, joka perustuu Ubuntun tavoin Debianiin ja on vakaa, hyvin päivittyvä ja toimii ilman sen kummempia taikatemppuja.
Jos Linuxia haluaa kokeilla, mutta ei halua kokonaan erota Pill Mikrosoftin tuoteperheestä, niin ainakin yleisimmät distrot asentuvat nätisti Windowsin rinnalle tehden vielä valikon josta voi valkata kumman moottorin haluaa käynnistää.

Ohjelmistotarjonta Linuxille on laaja, sisältäen myös fotarille tarpeellisia, enemmän tai vähemmän kunnollisia ohjelmia.

Ohjelmat

Ykkösnyrkkinä itselläni on Darktable

Pimeäpöytä on kovasti Adoben Lightroomia muistuttava (kuulemma, en tiedä kun en ole LR:ää koskaan kokeillut) kuvankäsittelyohjelma, jonka ominaisuudet ja toiminnot riittävät jokaiselle harrastajalle. Satavarmasti, kunhan softaan viitsii perehtyä hiukan enemmän kuin tyyliin “kokeilin, en tykännyt, likhruumi on parempi”. Voi se ollakin, mutta häviää hinta-laatusuhteessa surkiasti Darktablelle, sen kehittäjät kun eivät halua edes lahjoituksia. Yleensähän nämä “donate”-optiot ovat avoimen koodin ohjelmissa lähes standardina, ja se on hyvä ideologia: jos pidät softasta niin pistä muutama euro peipallin kautta kehittäjille, jos olet rotta ja käytät maksamatta niin senkun vaan, nuku hyvin mulkvisti.
Darktable on nykyisin saatavana lähes kokonaan suomenkielisenä, myös Windows-versio löytyy sekin.

Koska uusimmat ohjelman versiot ilmestyvät hiukan viiveellä virallisiin ohjelmistolähteisiin (repository) niin vinkki Ubuntun tai Mintin käyttäjälle: Jos haluat aina sitä uusinta uutta versiota käyttää, niin pääteikkunassa luettu loitsupari

sudo add-apt-repository ppa:pmjdebruijn/darktable-release
sudo apt-get update

pitää siitä huolen. Tarjolla on kehittäjän Pascal de Brujinin mukaan “Fairly Stable”-julkaisuja, mutta en ole niissä isompia sukupuolitauteja havainnut. Taiteilijan vaatimattomuutta kai tuo lause.

Itselleni vielä toistaiseksi tuntemattomampi ohjelma on RawTherapee

Nimikin sen kertoo, että kyseessä on erikoisesti RAW-kuvien käsittelyyn tarkoitettu ohjelma. Jos Darktablessa on riittävästi säätömahdollisuuksia, niin tässä niitä on ylenängeten. Itselleni raakaterapian logiikka ja toiminnot eivät vielä ole ihan auenneet, kun en ole ehtinyt siihen sen syvällisemmin perehtyä. Minunkaan aika kaikkeen riitä…
RT on myös osittain suomenkielinen, saatavilla ovat versiot Linuxille ja Windowsille.

Molemmilla näillä voi tuoda kuvia suoraan kamerasta, mutta johtuen prosessin raskaudesta useiden satojen kuvien kyseessä ollen käytän itse erillistä ohjelmaa, joskus Rapid Photo Downloaderia, yleisimmin kuitenkin Pix-ohjelmaa joka on simppeli ja nopea softa joka tulee käyttöjärjestelmän mukana.

Vielä kun käytössä on GIMP, Photoshopin tapainen kuvankäsittely- ja piirtoohjelma alkaa pakki olla aika täydellinen.
Gimpin oppimiskäyrä on melkoinen, se kun on varsinainen oman tiensä tallaaja. Se on kuitenkin erittäin monipuolinen ja suhteellisen toimiva ohjelma hiukan kummallisesta logiikastaan huolimatta. Voimallinen työkalu erikoisefektien ja kuvamanipulaatioiden alalla kunhan siihen pääsee sisälle.

Muitakin kuvankäsittelyohjelmia löytyy, kuten esimerkiksi DigiKam, videoita voi käsitellä OpenShot-editorilla. Viisainta on kuitenkin keskittyä muutaman pääasiallisen työkalun hanskaamiseen, siinäkin on tekemistä ihan riittävästi.

Summa summarum

Kaupalliset ohjelmat ovat toki hyviä (ja niiden pitääkin olla), mutta ilmankin ja ilmaiseksi pärjää mainiosti: Esimerkiksi Officea vastaa LibreOffice jos toimistosoftaa tarvitsee. Pelaamista jos harrastaa, niin siinä Linux ei ole vahvoilla, mutta kuka sellaista kerkiää muutenkaan tehdä. Sen sijaan on rahan säästämisen lisäksi käytössä erittäin vakaa ja varma käyttöjärjestelmä joka ei kärsi tukkeutuvasta rekisteristä ja joka päivittyy lähes automaattisesti, muttei kuitenkaan ala päivityksiä ajamaan kesken elokuvan katselun. Linux ei tarvitse virustentorjuntaohjelmia konetta hidastamaan (palomuuri on toki hyvä pitää päällä), koska Linuxin virukset ovat harvassa kuin kanan hampaat, ja jos sellainen ilmestyykin niin kansainvälinen Linux-nörttiyhteisö tappaa sen salamana.

Hiukan vaivaa ja viitseliäisyyttä pingviinin opettelu vaatii, mutta kuka on sanonut että kaiken pitäisi olla helppoa?
Minä kuuskymppinen ukonsaatana olen kuitenkin näillä eväillä, ohjelmilla ja käyttöjärjestelmällä pärjannyt jo pitkään ja tulen myös pärjäämään kunnes seniilipäivät ovat saapuneet. Jos joku kykenee esittämään edes yhden tai kaksi hyvää syytä miksi kaikkien pitäisi tukea monopoliasemissa olevia ohjelmistoja valmistavia jättiyhtiöitä, niin olen valmis mielipidettäni vaihtamaan. Saattaapa siinä kyllä kuu närettä kiertää ennenkuin sellainen syy tai perustelu löytyy. En varsinaisesti pidätä hengitystäni tätä asiaa jänskätessäni.

Jaa sivu;

Kirjoittanut:Pekka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *