OMD-E1 MkII – Suuri saatana?

Olen joutessani seurannut kamerapalstojen taistoja (ei kyl kannattaisi) ja silmiini on pistänyt eräs ilmiö, nimittäiskös sitä vaikka Olympusraivoksi.

Ei mene kuin siunaama kun lähes mihin tahansa Olyketjuun alkaa tulvia asiantuntevia lausuntoja siitä että kamera on ihan paska. Myös m43-formaatti on kuolemassa/kuollut/mitääntekemätön täyskennoon verrattuna. En kyllä tiedä mikä se täyskenno on oikeasti, nykyisin sanaa käytetään vanhan ns. kinokoon filmin kokoisen kennon nimityksenä. Mikäs se sitten on, jos joku pykää vielä isomman kennon?

Oli miten hyvänsä, yleinen ilmapiiri on se, että Sony hyvä, Olympus paha. Olympuksella otetuista kuvista ei pysty tulostamaan huussinseinän kokoista printtiä, ja bokeh on suoraan suolesta. Kamera on myös liian iso/pieni. Kovasti tuntuu siltä, että suuri osa näistä lausunnoista perustuu netistä luettuihin arvioihin eikä omakohtaiseen käyttökokemukseen.

Käsi sydämelle: kuinka moni kuvaaja tulostaa kuvistaan jatkuvasti edes A2-koon kuvia? Ja jos tulostaa, niin mihin ne laitetaan? Ei meillä ainakaan seinätila riitä kovinkaan monelle, ja muillakin saattaa olla mielipide siitä mitä seinillä roikkuu…

A3-kokoiset nyt sentään saa säilöttyä jokseenkin järkevästi ja niihin Olyn laatu riittää satavarmasti. Paras ja yleisin kuvamappi taitaa kuitenkin olla levyllä tai tikulla ykkösinä ja nollina.

Isoja printtejä tarvitaan jos näyttelyä kuvistaan havittelee, mutta enpä oikein usko että kovin suuri määrä kuvaajia vakavissaan suunnittelee sellaisen pitämistä, vaikka niitä joku kappalemäärä lieneekin.

Bokeh-asiassa toki on tiettyä perää, Olyn pitkät lasit (Zuiko) ovat rakennetut mahdollisimman suurta terävyyttä silmälläpitäen (ja siinä myös varsin hyvin onnistuen), jolloin epäterävä alue saattaa vaikuttaa levottomalta perinteisiin verrattuna.

Ei kuitenkaan aina. Pienemmillä ISO-arvoilla ja taustan riittävällä etäisyydellä bokeh on vallan kelvollinen.

Sikstoisekseen,  Olympuksen rungon tai m43-kennon moittiminen huonosta bokesta kertoo vain sen, että moittija on jättänyt kotiläksyt tekemättä tai ollut peräti käytävälle ajettuna kun asiaa käsiteltiin. Kyseessä on optiikan ominaisuus, ei kennon, ei kiven eikä kannon.

M43-kennon huonohko ISOjen kesto, tai oikeastaan sen parantaminen on puolestaan se asia johon toivoisin Olympuksen satsaavan seuraavassa OMD1-mallissa, samaten akkukesto saisi olla parempi. Olen nyt kuvannut OMD-E1 MkII:lla toista vuotta, enkä muita moitittavia asioita ole havainnut. Tarkennusta monet haukkuvat, mutta on tuo mulle välttänyt. Ainakin se on huomattavasti parempi kuin ylistetyssä Sonyn RX-kymppinelosessa ja kuvanlaatu on sitä myös. Kevyesti paremmat.

Loistavat kuvanvakaajat, sähköinen salamannopea sarjatuli, Procapture, makrokuvauksen oiva lisä Focus stacking ja erinomainen optiikka ovat asioita joiden vuoksi julkituon tämän viimeisen, lyhyen, kaikkien arvostelujen äidin johon sisältyy lukemattomien palstametrien kinaamisesta puristettu ydinmehu: Olympus OMD-E1 MkII Zuiko Pro-linsseillä varustettuna on varsin hyvä kamera jolla saa varsin hyviä kuvia.

Ja niin saa monilla muillakin kameroilla, merkistä riippumatta. Ne eivät vaan herätä suuria tunteita kuten Olympus. Kumma juttu sinänsä on se, että mulla on tuossa pöydällä vierekkäin Olympus ja Canon EOS 5D mkIV, eikä ne riitele keskenään sitten pätkääkään. Ihan hyvissä väleissä ovat ja odottavat kiltisti vuoroaan.

Jaa sivu;

Kirjoittanut:Pekka

7 vastausta artikkeliin “OMD-E1 MkII – Suuri saatana?

  1. Olet taas syvien tuntojen äärellä. Minä tiedän aika monta, jolla on sekä Oly että täysikennoinen pöydänreunalla. Eikö nekään osaa päättää. No siitä sen vuoden sisään huomaa, kumpi alkaa pölyttymään.

    Siinä kai se pointti on, että harva osaa sen harrasteensa tarkasti määritellä, mitä siihen oikein tarvitsee ja mihin niitä kuvia käyttää, mikä siis on se lopputuote.

    Seurasin sellaistakin someajan keskustelua, missä joku oli närkästynyt siitä, ettei kuvavalmistamo osaa tehdä kunnollista julistetta hänen facebook kuvastaan.

    Mulla käytössä croppi ja täyskenno ja se croppi pölyttyy. En ole kovasti ajatellut miksi. No aika harvoin tykkään kirkkaan päivän valosta, siis kuvaan aina vähän puutteellisissa oloissa, vastavaloon, auringonlaskuun, ennen auringonnousua, yöllä. Käytännössä kuvaan aina täydellä aukolla, mutta aika pienillä isoilla. Minulle jokainen aukon osa on tärkeä. Täysikennolle on minusta helpompi valottaa vaikeissa oloissa, säätövaraa on enemmän jälkikäsittelyssä. Yleensä haluan myös pelkistää, eli irroittaa kohteen taustasta, mahd lyhyt terävyysalue siis sopii minun käyttööni

    Mulla on varmaan 50 000 säästettyä kuvaa kovalevyllä. Yhtään onnistunutta, “kävelin metsässä ja kuvasin nopean tilanteen” kuvaa minulla ei ole.  Kannattaako minun siis satsata kameraan, jolla saa nopeasti tilannekuvia käsivaralta. Ei koska en usko sellaiseen kuvaukseen omalla kohdallani. Jalusta ja jallu on kuvaajan ensiapupakkaus.

    Oly on ollut aina oman tien kulkija ja sehän herättää aina intohimoja puoleen ja toiseen. Nyt kun on satsattu huippulaatuun on myös hinta pompsahtanut 4000€ nurkille, runko ja pitkä putki. Vaikka se ei varmaan oma valintani tule  olemaan, niin ihan helvetin hyvää tekee kilpailu tässä osastossa. Nythän voi jo pitää kahta kameraa, yhden auton hinnalla.

    Jos minun puhtaalle pöydälle voisi valita kaksi settiä, niin toinen olisi tuo sinun 5Dmk4 ja 300mm ja toinen olis Sony yöpikselihirviö A7R3 ja siinä 1.4 laajakantti, ei tarvisi juuri linssejäkään vaihdella.

  2. Jumantsuikkeli, tännehän on kommentoitu! Osaakohan sitä enää vastata mitään, kun keskustelu on jo kadonnutta kansanperinnettä: vain jonninjoutavaa kinaa, typeriä kuvia tai kolmen sanan virkkeitä.

    Niin, itse olen kahden kameran loukussa, enkä siitä tunne mitään ahistusta, enkä pidä niistä kumpaakaan sen parempana tai huonompana kuin toista, pikemminkin päinvastoin. Canon taitaa kuitenkin sitä pölyä kerätä enemmän ja se johtuu eroista käyttömukavuudessa tai suoraan sanottuna laiskuudesta. Oly vaikka 300 millisellä varustettuna nyt vaan on helpompi napata föliin kuin 5 kilon kanuuna 500 millinen nokalla. Sitten taas kun Canonilla on kuvannut, ei voi kuin ihastella kuvien laatua ja putken kaunista piirtoa.

    Kuvauksen tyylit ja kohteet tietty meinaavat paljon. Jos harrastaa tarkkaa sommittelua ja suunnittelee kuvansa mahdollisimman paljon etukäteen kuten Jomppa, ei tuolla merkonomialla ja nopealla käsiteltävyydellä ole sellaista painoarvoa kuin ittelläni on, kun olen mieltynyt enempi jonkun hetken vangitsemiseen. Saa olla yllättäväkin hetki, ne ovat yleensä varsin hauskoja, onnistuipa kuvaus tai ei. Tässä Hämeen hitain vetäjä-lajissa Olympus on vahvoilla. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että vaikkei Olyn kanssa jalustaa tarvitsekaan, ei jallun nauttimista ole mitenkään kielletty.

    Kieltäydyn edelleen kuulumasta mihinkään lahkoon, leiriin tai puolueeseen kameramerkin tai kennokoon suhteen ja seison edelleen näiden Suomen Marsalkan sanojen takana : “Olympus OMD-E1 MkII Zuiko Pro-linsseillä varustettuna on varsin hyvä kamera jolla saa varsin hyviä kuvia. Canon EOS5DmkIV Canon-linsseillä varustettuna on varsin hyvä kamera jolla saa varsin hyviä kuvia.

    Different strokes for different folks.

  3. Sanoisin että n 800€ tienoilta avautuu karmea totuus; kuvat ei enää parane rahalla. Voit hyvin tuplata kaluston hinnan, useampaan kertaan, mutta kuvien laatu ei enää koskaan tuplaannu.

    Kun noita amattimiehiä seuraa, niin ei sillä tosin kovasti väliä ole mikä merkki on käytössä tai edes se kennon koko tai ikä. Ei kyllä minullakaan muuten, mutta ei ole myöskään varaa luopua omaisuuden maksaneesta kalustosta.

    Jos nyt päättäisin satsata luontokuvaukseen ja siirtyisiin pokkarista vakavaan harrastukseen, ottaisin kyllä Olyn paketin ja vielä vaikka Peltsin kurssin ja pari kojupäivää tykö.

    En käsitä sitä vihaa mitä Oly leiri herättää, mutta en myöskään ymmärrä sitä tarmoa, miten sitä pitää niin hirveästi verrata ja puolustaa. Äärioloissa se on kuitenkin eri sarjassa ja toiset kuvaa niissä oloissa mielellään ja  usein. Miksi sitä pitää väkisin verrata sellaiseen missä se ei voi pärjätä. 60/s procapture on upea ominaisuus, mutta saamen talvessa sillä ei juuri ole käyttöä, aurinkoinen päivä pitää olla capturelle. Kuvat kuitennii puhuvat puolestaan ja piakkoin pitää näkyä huippukuvia myös Oly leiristä, niinpal niitä on jo ihmisten kätösissä.

    Se puoli on vielä mainitsematta, että sekä Peltsi että Tapani Räsänen ovat kertoneet, että uusien kevyempien kameroiden myötä löytyi uutta virtaa koko kuvausharrastukseen. Sitähän ei voi koskaan liikaa korostaa. Jos säästää vielä pari tonnia ostoksissa, sillä tekee neljä kuvausreissua Lofooteille.

    1. Niin se lienee, otatko nortin? Tuo puolustustarmo korreloi suoraan Olysta nettiin kirjoitetun paskapuheen määrän kanssa, tällä hetkellä tilanne lienee 10-1 paskapuheiden hyväksi.
      Ääriolosuhteiden kuvaus vaatii siihen sopivan kaluston, ei kai tässä kukaan ole muuta väittänytkään. Olyyn ei valitettavasti ole saatavilla sellaisia valovoimaisia laseja kuin vaikkapa Canoniin, se on fakta se. Eikö muuten olekin mukava keskustella?

  4. En onneks tiedä tästä loanheittokeskustelusta mitään, enkä juur haluakaan. Tämän juttusi kova ydin on minusta siinä, että olis välillä hyvä miettiä mihin sitä kalustoa ja kuvia käyttää. Ja parhaassa tapauksessa tehdä siitä johtopäätöksiä.

    Jos pääkäyttö on HD tasoista kuvaa nettiin, niin mikä on siihen paras kalusto. Tarvitko esim zoomia kameraan, jos siinä on jo loistokas sähközoom tähän tarkoitukseen. Pikseleitä kaikissa kameroissa riittää zoomailuun.

    Jos fakta on se että valovoimaa saa isolla etulinssillä ja isommalla kennolla, niin eikö siinä juuri ole Olyn hyvät ja huonot puolet. Eihän ole mitään järkeä tehdä siihen yhtä isoa linssiä ja menettää keveyttä. Päivällä hyvässä valossa näillä ei ole mitään merkitystä. Mutta sitäkin voi miettiä, että jos vaikka 80% omasta kuvaamisesta tapahtuu muunlaisessa valossa, niin tarjoaako Oly siihen sarjaan mitään, muuta kuin kantamisen keveyttä. Uskaltaako tätä harrastuksen järkevyyttä miettiä on oma lukunsa. Sama kuin miettisi, että tarviiko perhefarmarissa olla 250 hevosvoimaa.

    Sony tekee itselleen parhaat kennot, Nikoni ja Sigma terävimmät linssit, Oly tekee kompaktit käyttövehkeet, Canoni on enemmän menneisyyttä USM:ia lukuunottamatta. Kaikilla näyttää kuitennii tarvittaessa aika komeata kuvaa syntyvän, että joku muukin asia siihen on pakko vaikuttaa kuin teknologia. Jos kuitenkin sitä jaloo vielä, niin ajatus kirkastuu, päivä kirkastu jo pilalle..

  5. Miettiä harrastuksen järkevyyttä? Never!

    Ei Oly tarjoa mitään varteenotettavaa hämärähommiin nykyisellä valmistuspolitiikalla, enkä tätä törinää miksikään myyntipuheeksi tai “vaihtakaa nyt saatana Olympukseen”-agitaatioksi toki ole tarkoittanut, eikä se sellainen myöskään ole. Se mulle kuulu millä kukin kuvansa ottaa. Mutta kun siinä lokalaarissa kun alkaa olemaan “Elektronista roskaa”-tyylisiä kommentteja, kuten m1X:stä jo ennenkuin sitä on edes maahan saatu niin kirjoitinpa hiukan pakinaa asiasta. Tosin on ittellenikin ko. uutuudesta tullut vähän sellainen “välimallin runko, välimallin laulu, välimallin naamataulu”-otaksuma, mutta en menisi asiasta mitään laukomaan paistamatta, maistamatta.

    Kuten alkutekstissä on mainittu toivoisin herra Olympuksen kehittävän kennoaan paremmin pimeää sietäväksi ja patteriin enämpi amppeereita. Nämä molemmat asiat ovat kamera-alalla vielä lapsenkengissä ja uskon että tulemma näkemään niissä  huimaa kehitystä.

    Pienempi koko ja suhteellinen keveys silti erinomaisen tanakassa rungossa ja laseissa on se Olyn valtti, sen on myöntänyt kapitalistinenkin tiedemies. Siitä huolimatta: jos mr Zuiko väsäisi canuunatyylisen 300 millisen f2.8 objektiivin viirentoista sentin linssinhalkaisijalla, olisin kokovarmasti sellaisen lasin hankkija. Vaikka painoa tuliskin ja palanssi olisi persiestä.

    Tietysti olisi viisaampaa netissämouhoamisen sijaan lähteä kuvaamaan, mut kun on kylmää ja tyhjää kun ei ole telkät vielä tulleet, niin meneehän se aika näinkin.

  6. Mulla on sellainen itsekidutusmenetelmä, että kattelen Varesvuon kuvia kaikemmoisissa meedioissa. Mää annoin sille Oulangan saunassa aika hyviä kuvausvinkkejä, ja se ottikin ne niin tosissaan että kauheeta kattoo. En minä sitä oikein käsitä, peräkkäisinä päivinä oltiin samoissa kopeissa, samat kuvattavat, melkein samat vehkeet, mutta ne kuvat on kovin erinäköisiä.

    No pari pointtia tulee jälkikäteen mieleen. Se keskittyi vain palokärjen kuvaamiseen, vaikka siinä maakotkapari lepatteli ympärillä. Lajituntemus paistoi jo kaikista kysymyksistä, kävikö se palokärki enemmän kuin kolme kertaa, mitä se teki ensimmäisenä kun tuli jne. Luultavasti linnun joka liike on vähän niinko etukäteen kartoitettu. Meikäläiselle kaikki lentoonlähdöt oli yllätyksiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *