Pinotut perhot

Omaan muutenkin synkän taustan, mutta lisäksi harrastin aikoinaan perholla kalastamista. Siinäkin tietysti mentiin kohti ääretöntä ja sen yli: Mullehan ei riittänyt pelkkä perhojen sidonta, ei, vavatkin piti rakentaa itse bambusta höyläilemällä ja tietysti käyttää myös silkkisiimaa. Miten sen nyt vain vaikeimmaksi sai…

Rikos on toki jo vanhentunut, ja käytetty kalusto joutaa rekvisiitaksi makrokuvauskokeisiin. Testailin hiukan Olympuksen focus stacking omituisuutta. Ensimmäinen kuva aika jyrkästä yläviistosta:

Kamera ottaa (tällä kertaa 12) eri tarkennusta kennoa liikuttamalla ja kasaa ne sitten yhdeksi tiedostoksi. On se hyvä kun kenno on pieni, isoa ei varmaan jaksaisi yhtä helposti liikuttaa…

Seuraava sitten vähän horisontaalisemmin:

Ja vähän lähempää:

Sanoisin että Olyn vakaajat on huikeat, käsivaralta ottaa helposti tällaisia sarjoja. Lasina M. Zuiko 60mm makro.

Jaa sivu;

Kirjoittanut:Pekka

2 vastausta artikkeliin “Pinotut perhot

  1. Noniii, olet päässyt vihdoinkin asiaan. Olen jo jonkun aikaa odottanut, milloin alkaa tulla juttua Olyn ” pinotavarasta”, on meinaan melkoinen etu itikkaa ( hyttynen, ei nautaeläin ) pienempien ötököiden kuvauksessa moinen ominaisuus, suoraan kamerasta teräviä kuvia ilman mitään pinoamisohjelmia sun muita jalusta – liukuhärpäkkeitä.

    Pieniä otuksia kuvatessa syväterävyys tahtoo kärsiä, varsinkin käsivaraisesti kalustoa liikutellen ja kontaten, polvet- välillä otsa ruvella, könytessä pitkin maita ja mantuja. Silloin haikailee sellaisen kaluston perään, jolla terävyyden voi ns. maksimoida tietyissä rajoissa = pinollisella €€€€.

    Tuolla on hieman halvemman Olyn kuvantoja, sekä eri pinoamistekniikoilla otettuja sekä linkkejä ammattilaisten tuotoksiin https://foorumi.laji.fi/t/focus-stacking-ym/3767/30

    TG-5 on harkinnassa rengas-salaman kanssa, olis meinaan mukavan pieni kantaa taskussa ja nopea ottaa tarkkoja kuvia pienistä piipertäjistä, mutta tuo kuvausetäisyys tuottaa ehkä ongelmia varsinkin kesäaikaan. Toisaalta tuo olisi matkoilla mukava kun ei koskaan tiedä mitä mukavaa tulee näkökenttään. Viime keväänä Riikan reissulla olisi idänjokikorento tullut kuvaan, nyt se jäi vain haaveeksi kun en kerennyt kännykällä selfietä ottamaan olkapäälle laskeutuneesta lentäjästä.  150 mm makro ja muutama loitto 12 – 68 mm, niillä olen pienempiä kuvaillut, välillä 300 mm putki ja riittävästi loittoja niin ei tarvitse aivan kohteeseen kiinni yrittää.

    Tällä viikolla on pitkästä aikaa päässyt hankikannolla kulkemaan ( lunta + 50 cm ), nyt olisi tuo TG-5 ollut poikaa, kun hämikset ja muut ötökät ovat liikkuneen pitkin lumista pintaa, eikä kuvien onnistuminen olisi ollut kiinni liian kiireisestä menosta, puhelimen kameralla saa jotain aikaiseksi, mutta kuvat on sitten sitä itteään.

     

  2. Kyl maar, on ihan uusi maailma tuo makroilu. Jahka kesä ja kärpäset taas saapuvat niin niistä ei varsinaista puutetta ainakaan mökillä ole…

    Ensituntuma tuohon linssiin ja kuvauksen helppouteen ilman lisälaitteita on vahvasti positiivinen, saapa nyt nähdä sitten mitä se poikii. Voi olla että polvivammaisena jää ne kiverimmät immelmannit heittämättä, mutta on tuo pinoaminen aika huikea ominaisuus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *