Pokkaria pukkaa – Sony DSC WX350

Olen duunissa usein pitänyt järkkäriä mukana ihan vaan kuvanlaadun vuoksi. Kolleegat eivät ole olleet kovin ihastuneita autossa tilaa vievästä repusta, olen kuitenkin viittoilemalla ja uhkaavia kurkkuääniä päästellen saanut pidettyä hemmot ojennuksessa. Nyt täytyi kuitenkin antaa hiukan periksi, kun jopa Olyn MK II aiheuttaa niskakipua roikkuessaan pitkän päivän kaulassa. Koneen koppiin eivät muut ratkaisutkaan oikein sovellu, ahdasta on, ahdasta.

Lankomies joka on/oli ammattikuvaaja puolestaan on viimeisimmät vuotensa kuvannut 90% kuvistaan erilaisilla pokkareilla ja suositteli jotain Sonyn mallia. Kokeilin toki ensin vanhaa Canonin Ixustani, mutta tulos oli varsin surkia, ei kelepoo. Hirveästi en asiaan halunnut sijoittaa joten nuukana päädyin sitten tuohon WX-kolmeviiskymppiseen, Powerissa 199€.

 

Koko alkaa olla käytettävyyden rajamailla, mahtuu näppärästi rintataskuun mutta näppylöitä täytyy melkein kynnenreunalla käsitellä. Tämä ei tosin koske pianonsoittajia, ainoastaan niitä joiden kädet ovat mallia “turvonnut murikka” kuten omat räpyläni.

Entäs kuvanlaatu? Sen aika näyttää, mutta ensivaikutelmat ovat varovaisen positiivisen puolella.

Värit on ok ja aika skarppiakin tuo työntää.

Jopa zoomauksen (maltillisen sellaisen) tuotto on mukiinmenevää, sitten kun tötterö on ihan tappiin ojennettu alkaa kuva olla melkoista tuhnua. Se nyt ei ole mikään ihme niinkauan kuin tietyt luonnonlait ovat voimassa…

Mistään bokehista on turha puhuakaan, mutta aika hyvin tuo rahalle vastinetta antaa. Enempi kuin RX10 kuitenkin. Sikäli kun pysyy läjässä.

Sitten yksi juttu vielä: Käyttöohjeessa sanotaan mm. “Vältä kovakouraista käsittelyä, purkamista, muokkaamista, fyysisiä tärähdyksiä tai iskuja, kuten vasarointia, pudottamista tai tuotteen päälle astumista”. Ja juuri kun olin astunut kameran päälle lähtiessäni  vasaraa noutamaan…

Jaa sivu;

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *