Sony RX10 mk IV – uusintaottelu

Hankin viime kesänä tämän kameran yleiseen näppäily- ja dokumenttikäyttöön. Silloiset odotukset olivat suhteettoman korkealla johtuen kameran saamasta suhteettomasta ylistyksestä ja hehkutuksesta. En kuitenkaan vehkeen kanssa päässyt sinuiksi sitten millään ja nostinkin RX:n vähin äänin hyllylle parempia aikoja odottamaan. Kokeillaanpa nyt uudestaan.

Sony paketista esiin ja akut lataukseen. Aika tyhjäksi oli patteri mennyt kun piti perusasetuksetkin pistää uusiksi, kielestä lähtien. Valokuvamallin hätistely catwalkille ja kokeilemaan.

Kieltämättä Sony on mukavan kevyt ja kompakti, tuntuma on tosin aika muovinen järkkäriin verrattuna. Kuvanlaatu on ok pienemmillä polttoväleillä…

… ja pienillä ISOilla. RX on kelpo laite kuvattaessa isohkoja kohteita jotkaa saavat myös mielellään olla hidasliikkeisiä. Koiran kirsuun tarkentaessa sitten viimekesäiset muistot Sonyn ylistetystä tarkennuksesta palasivat elävästi mieleen, varsinkin  kokemukset lentävien lintujen kuvauksesta: Ei niin helppoa kohdetta löytynyt ettei RX sitä olisi jotenkin sössinyt neljässä tapauksessa viidestä. Kai sitä pitää vielä kokeilla sitäkin uudestaan.

Pistetarkennus pelaa kuitenkin ihan hyvin. Ei se Olympuksen tasolle yllä, mutta eipä sitä moittimaankaan hirveästi pääse.

Tarkennus ei harhautunut risuihin, ei edes yrittänyt.

Kyllä se hyvin tintin nappaa jäkälän takaa. Tästä päästäänkin sitten kuvanlaatuun aika näppärästi.

Kuten jo aiemmin totesin on kuvan laatu ok, jopa hyvä lyhyemmillä polttoväleillä. Ehkä tuonne 250 milliin asti pelaa kohtuullisesti. Sitten kun alkaa olla tötteröt ojennettuna, loppuvat Zeissin laseista hevoset:

Ei voi mitään luonnonlaeille vaikka kuinka professorille koodia vääntäisi. Polttoväli on polttoväli ja pieni kenno on pieni kenno. Ei pysty enää RX skarppiin jälkeen tällaisissa tapauksissa ja kohinaa 1250 ISOlla on aivan liikaa.

Sony on hyvä peli, mutta ei siitä tirppakuvaajan kameraksi ole. Kaivurin koppiin se taas sopii mainiosti työmaadokumentteja varten näppärän kokonsa ja keveytensä vuoksi. Mut sinänsä lohdullista ettei se nyt niin surkia ollut kuin muistelin.

Ja hiukan lisää kuvia seuraavana päivänä otettuna:

Isommat kohteet onnistuvat Sonylla nettikäyttöön kelpaaviksi vallan hyvin
Kun kuvaa aletaan rajaamaan vähän rankemmin, alkaa glamouri karista…
Tämänkokoiset ovat ihan jees.

Koiran kokoisten kohteiden potretit ovat Sonylle oikein sopivaa kauraa kuten nämä myyräjahtikuvat. En itse niissä juuri moittimista näe, noin teknisesti siis.

Tirppahommiin on sitten parempiakin (ja kalliimpia) releitä olemassa.

Ja eedittiä 26.4.

Sonyn kuvanvakaaja toimii sangen hyvin, pieni videopätkä kolleegan käsivaralta kuvaamana:

Jaa sivu;

Kirjoittanut:Pekka

1 vastaus artikkeliin “Sony RX10 mk IV – uusintaottelu

  1. Sinitinttiä kun katsoo, niin vaikuttaisi, ettei ihan ole skarppi osunut. Havut on kuitenkin aika teräviä. Risukasaan ampuessa, kuten täällä yleensä on pakko, on kyllä vaikeuksia kaikilla vehkeillä. Itse en saisi tuostakaan kuin pistetarkennuksella ja käsisäädöllä terävää. Superipokkarin kanssa on tyytyminen siihen mitä skarppia se tarjoaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *