Muurin jälkeen

Berliinin muurin kaatumisen jälkeen, vuonna 1991 olin muutaman kuukauden rakentamassa osseille eli itä-saksalaisille puhelinverkkoa. Melkoinen elämyshän se oli, monellakin tavalla.

Ilmalinjaa keskikaupungilla. Trabantteja ja Warreja oli runsaasti

Iltatöinä tietysti rakennettiin hotelliin sauna. Kävimme hylätyssä tehdasrakennuksessa evakuoimassa joitain tarvikkeita.

Tehtaaseen oli unohtunut veturi..
Mikälie härveli

 

Kaikki oli jätetty siihen mihin sattuivat jäämään.
Pikku haaveri, poistuimme vähin äänin paikalta

Ilmaverkon rakentaminen kaupunkiympäristöön jälkikäteen ei ole ihan mahdotonta, mutta todella vaikeata se on. Lisähaastetta antoi vielä saksalaistyylinen “yhtään oksaa ei saa katkaista”-määräys. Joopa joo.

Neulo nyt tuosta läpi raivaamatta yhtään oksia…

Hyväksi konstiksi osoittautui katkottujen oksien sahaaminen klapeiksi, itänatseilla kun oli monella kamiina/uunilämmitys. Aamulla ei edellisenä päivänä pätkityistä puista ollut palastakaan jäljellä. Pakkaspäivinä palavan ruskohiilen savu ja kaksitahtiautojen pakokaasut sumensivat näkyvyyden sataan metriin.

Oksia ei saanut katkaista, mutta rungoista ei kukaan puhunut mitään.
Piuha seinään. Ongelmana oli välillä seinästä irtoavat tiilet, rappauksetkin irtoilivat hanskalla pyyhkäisemällä. Pommitusten jälkeinen rakentaminen oli mitä oli.
Nämä patsaat pystyyn, aikaa kolme kuukautta. Jawohl!
Välillä haettiin lisää kaapelia varastolta 30 kilometrin päästä..
… Välillä lainattiin kaverilta.

 

Tukipuut mamman kukkapenkkiin, mammat eivät oikein tykänneet.

 

Kiveykset olivat nekin varsinainen riesa.

 

Piuhan kiskontaa kadun yli, puiden sekaan tottakai.
Vedettiin linjaa myös junanradan ali.
Käskynjako aamulla. Luntakin satoi muutaman kerran, kesärenkaat eivät olleet valttia mäkisessä maastossa. Unimogin vinssiäkin tarvittiin takaisintullessa vastamäkeen.
Jaa sivu;
Pekka

Kirjoittanut:Pekka

1 vastaus artikkeliin “Muurin jälkeen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *