K.W. Blomqvistin tekniikkapainotteinen blues

Tekniikkaa koskevat artikulaatiot ovat sivuston suosituinta sisältöä, eikä se minun vikani ole että niitä joku viitsii lukea. Kaikki mikä koskettaa varsinkin Sony RX-kymppinelosta tai uusimpia jantikkatappimalleja on intsnöördien lempilukemista, se nyt vaan on fakta. Ja nyt sitä tulee täydeltä laudalta, tekniikkaa siis.

Ensimmäinen havainto: Canon 5 mk IV alkaa haparoimaan raakassa vastavalossa tarkennuksen suhteen.

Vastavalon tullessa about 30 asteen kulmassa ei ongelmia ole, mutta ei se canonikaan täydellinen ole vaikka  luulin niin. Perkele, taas mua kusetettiin.

Toinen havainto: Suomen Lapinkoira jos katoaa papan näköpiiristä, niin etsinnät kannattaa kohdistaa laiturin ja veneen väliseen viileään ja kosteaan tilaan. Sieltä otus on helppo yllättää päiväuniltaan.

Kolmas havainto: Tukkakoskelo on vähentynyt kovasti Jääsjärveltä, ensimmäinen havainto poikueessta vasta nyt. Samaten isokoskeloita on nähty runsaasti ilman poikasia, ilmeisesti nykyinen minäminä ja minä ensin-kulttuuri on levinnyt lintujenkin keskuuteen.

Niin, se tekniikka. Zuikon 300 millinen  Pro- tele on muuten hyvä lasi. Siitä ei sen enempää.

Neljäs havainto koskee jokaista suomalaista miestä, miksei naistakin, onhan niissäkin erään sortin kahjoja. Kyseessä on tietysti moottorisaha, värkki jota ilman ei voi elää sen enempää kuin akkuporakonettakaan. Ostin Starkista mulle kovasti kehutun Stigan sahan, siinä kun on Easy Start-käynnistys ja se kammiovärinää aiheuttava käyntiin kiskominen on mennyttä aikaa.

Se on varmasti hyvä peli, mutta tyypilisesti minulle sattui se kappale joka ei toimi. Varttitunnin käynnistimestä kiskottuani otin sytytystulpan (jonka kiinanpoika oli kiristänyt lähelle sylinterinkannen halkeamista) auki, ja totesin ettei Easy Start voi toimia jos tulpalle ei tule sähköä. Se siitä sitten.

Onneksi reservissä oli 2000 watin Makita, joka on sahamaailmassa Sonyn räksä-kymppinelosta vastaava pelinmuuttaja, vähintään. Ilman isompaa tuskaa tuolla sahailee saunapuut pois tiehensä.

Kaikki ovat tietysti odottaneet niitä uusimpia jantikkatappi-rumoursseja, mutta valitettavastis tyydyn viimeiseen havaintoon: syksyn ensimmäisiä merkkejä alkaa ilmetä. Naurulokit ovat häippäisseet ja kurkia alkaa saapua syksyiselle yöpymispaikalleen. Niin se vaan menee.

Jaa sivu;

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *