Minimalistisia minua miellyttäviä kuvia osa 1.

Se on syssy nyt.

Viime kesän otoksia ilman mitään järjestystä tai tolkkua. Ainoa kriteeri on että ne viehättävät minua jostain syystä, muista minä viis veisaan.

Tätä olen nimittänyt “Maailman laidalla”-kuvaksi.

Typerä kuva ötökästä, mutta vesi tekee kauniita kuvioita eikä väritkään huonot ole.

Tästä tulee mieleeni ohjelma “Pitääkö olla huolissaan?” ja Miika Nousiaisen usein viljelemä slogan “Kutsu kauneuteen”. Kuikkelin kaulan raidoitus on mystinen ilmiö.

Sitten pari väiskiä, mietteliäs Venla nokka verisenä pallogrillin päällä ja Väiski viimassa:

Rantojen sippiveikko muistuttaa isäntämiestä uutta traktoria Hankkijalla katsomassa, kiirettä ei ole ja entisaikoina olisi tupakkiakin palanut monta piipullista harkitessa. Isännistä en tiedä, mutta sipin älli ei riitä hahmottamaan piilokojussa kökkivää ihmistä uhaksi.

Koiran elämää koiranilmassa. Yleensä landella on mukavaa, kun saa touhuta mitä tykkää:

Ei kuitenkaan aina…

Tämän vielä maksatte gringot! Kalaa rakastava otus vihaa vettä muualla kuin suussa ja mahassa.

Nyt jos Laura Huhtasaari luet tätä, niin on aika sulkea selain. Siis jos osaat lukea. Nyt puhutaan evoluutiosta.

Linnut ovat dinosauruksista kehittyneitä, siitä hyviä esimerkkejä ovat koskelot. Koskelo Suomesta, syö kalaa ja paskantaa kalapuikkoja!

Pennut ovat toki sulkeroita:

 

Jaa sivu;

2 vastausta artikkeliin “Minimalistisia minua miellyttäviä kuvia osa 1.

  1. Elä sie pekka välitä, jos koiruus vähän katteloo kieroon pesuhommia.

    Ei se meijänkää pystis tykkää yhtään siitä, että vettä ja hieman laimennettua mäntysuopaa turkkiin sotketaan.

    Tännäi kesänä kun koiruutta mökillä pestiin, valitus ja uikutus oli sellainen, uottelin vuoan milloin omaiset ( viran ) kolokuttelloo olakapiähän kumipuun oksalla, meinaan lähimökillä ( matkoo tasan 500 metriä ) alako iänet kohota siihen malliin, eppäilivät elläimeen kohistuvvaa väkivaltaa ja kaikkee siihen liittyvää, sekä huutelivat jo puhelinta hakevansa, onneks tais jiähä suunnitteluasteelle, sillä koiruuskin hiemän hiljenty moista mökästystä kuullessaan.

    Ko suatiin koiran turkki omasta mielestä tarpeeks puhtaaks ja laskettiin otus vappaaks, ni eikös mokoma männy heti lähimpään sorakassaan pyörimään ja sitten ravisteltiin, että kivet kolis mökin nurkissa, onneks ei ikkunoihin sattunu. Emäntä veinas suaha hepulin, mutta rauhottu vähän kun kerroin sen olevan elläimen parraaks, ossoo se mokoma kuivatella ja sopivasti auringossa muata, välillä kylykee kiäntee ja tuassiisa ravistoo ylmiäräsijä aineita pois turkistaan ja eikös tuo mokoma muutaman tunnin piästä ollu ku föönin alta tullu, turkki kiilsi eikä hiekanmurua missään. Nuapurmökillä iänet tuas ol kohonneet ja laulu raikui yli järven, mökäjuoma ol tehonnut ja kielenkannat sopivasti irrotellu, se ei tuassiisa sopinu meijän koiruuvelle ja sehän haukkuva louskutteli moisille huutajille myöhään yöhön.

    1. Tämä prototyyppi ei äänellään säikyttele, ja muutenkin lappalainen on säyseämpi kuin tulisempi pystykorva. Toisaalta se on melkonen mielensäpahoittaja: tuon pesuoperaation jälkeen se murjotti kolme päivää, muijalle se oli niin katkera ettei suostunut tulemaan edes ruokakupille niinkauan kuin emäntä oli näkyvillä. On se melkoinen persoona.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *