Parannus Sony-kuumeeseen & kuvanlaatu ja -arvo ervastilaisesta näkökannasta katsottuna

Olen Olympukseen muuten hyvin tyytyväinen (varsinkin M1X:ään), mutta kameran huono korkeiden ISOjen sieto on hiukan kives jatsareissa. Valovoimaisempi lasi tietty auttaisi, mutta telepuolella vain 40-150 millinen Zuiko tarjoaa 2.8-läpeä. Voihan näitä pimeätuhrukelejä tietysti kampittaa Canuunan täyskennoisella, kun se paremmin niitä isoja sietää. Ja siitä päästään sujuvasti siihen nousevaan kuumeeseen, nimittäin kun on itsensä totuttanut ja siedättänyt peilittömään ja sen ominaisuuksiin, herättää 5mkIV vähän vieroksuntaa. Tai ilvoksuntaa, kuten Leppäsen Aune sen sanoo. Pelkästää sulkimen KLAK-KLAK-KLAK-Kalashnikovsoundi on äänettömään sarjatuleen tottuneelle melkoisen karsea. Muutenkin Canoni on vähän AK-47:n kaltainen, toimii ja tappaa luotettavasti, osumatarkkuus ja kuvanlaatu ovat ok. Mutta kun haluaisi täyskennon ja peilittömän ja ponin ja pierevän barbien…

Sonyn A9-mallia on maailmalla kehuttu ja moni kuvien perusteella arvostamani kuvaaja on sellaiseen siirtynyt, myöskin Canonin optiikka toimii adapterilla varsin hyvin Sonyn nokalla, ainakin Esson paarista saamieni tietojen perusteella.

Joten, jospas vaihtaisi mkIV:n Sonyyn. Valmentaja Vormiston sanoin “No perlkule, miksipä ei?” A-ysistä on myös juuri tulossa kakkosversio, joten ykkösen hinnanlaskua odotellessa voi vielä etsiä lisää tietoa kamerasta, vaikka se kuume hiukan poltteleekin. Neljä tonnia on kuitenkin suhteellisen ravakka raha pistää menemään. Siispä selaamaan kotimaisia palstoja.

Luettuani läpi kymmeniä sivuja aiheesta SonyA9 laski ostokuume hyvin ripeästi takaisin normaaleihin lämpöarvoihin, jopa allekin. Paljonhan tuota kehuttiinkin, mutta jotenkin päällimmäiseksi vaikutelmaksi jäi, ettei kameralla tee yhtään mitään. Eikä muuten millään muullakaan mallilla eikä myöskään merkillä. Yhdenkään kameran kuvanlaatu, kennokoko, kennon ominaisuudet, etsin, prosessori,  optiikka tai tiedostokoko ei ole riittävän hyvä valokuvauksen harrastajalle. Ammattilaiselle ehkä, mutta ei palstojen Die Hard-fotareille. File closed.

Normaalissa maailmassa taas kuvan laatu, kohde ja arvo ovat varsin toisenlaisessa puntarissa, teknisillä ominaisuuksilla ei ole minkäänlaista painoarvoa. Multa pyydettiin valokuvaa isokoskelopesueesta lähetettäväksi isoäidille ulkomailla, kun se oli “koskettavin luontokuva minkä olen koskaan nähnyt”. Mikäpä siinä, onhan se ihan ok foto pentujaan hoivaavasta koskelosta. Eipä noita mahdu kuin kolmetoista tusinaan, vaikutus on korkeintaan haukotuksen luokkaa sille joka alaa vähänkin enemmän seurailee. Vaan kuvan arvon ja merkityksen määrittelee sitä katsova, ei tekniikka eikä tekijä. Tietysti kehujen saaminen kolleegoilta on mukavaa, mutta se tuppaa unohtumaan että kuvaamista harrastavat näkevät kuvat toisin kuin muut kaduntallaajat. Onnistuneesti olen tuonkin asian jo unohtanut lyhyen urani aikana.

Semmosta.

Jaa sivu;

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *