Tirppakuvaajan kuolema

Saatuaan juuri tarkennuksen osumaan merikotkan perspuoleen räjähti tirppafotarin kameran akku, singoten sirpaleita kallosta läpi. Kuolemahan siitä seurasi, helkkari, kuten normaaleillakin ihmisillä.
Viimeiseksi tajuamansa asian, pamauksen jälkeen Fotari heräsi tuntemattomassa paikassa, paikassa joka muistutti terveyskeskuksen odotushuonetta, mutta jossa oli monta palvelupistettä.
“Terkkari tämä ei voi olla, koska joka luukulla on henkilökuntaa ja jono liikkuu” funtsaili Fotari hiukan virnuillen. Samassa Fotaria kuulutettiin kakkosluukulle.
“Jaahas, Fotarikin on saapunut. Mikäs, kameransirpaleita lantusta läpi? Olisin veikannut hajonnutta maksaa tai haimaa. No mitäpäs, katastetaanpa vähän rekkaria. Ollut ahkerasti töissä viidettäkymmenettä vuotta, kolleegat antavat kiitettävän arvosanan konekuskin taidoista. Kasvattanut kakaransa kohtuullisen hyvin, ollut ihmisiksi muijalleen ja muillekin ihmisille. Koerille ollut erikoisen mukava, samalla tasolla kaiketi..”
Pitkäpartainen vastaanottohenkilö jää tutkimaan lisää listan yksityiskohtia.

“Pienehköjä rikkeitä täällä näkyy olevan, mutta katellaan niitä sitten tarkemmin myöhemmässä vaiheessa. Mene tuosta ykkösportista sisään.”

Fotari tekee työtä käskettyä ja huomaa saapuneensa suureen saliin, joka on täynnä kameroita ja kuvausvarusteita.
“Moro, mä olen sun henkilökohtainen oppaasi Keorke. Voit sanoa Ykä vaan. Haetaanpa sulle releet että päästään kuvaamaan, sähän olit Olympushemmoja, joten Mneljäkolmosta peliin, eiköstä vaan? Saatiin juuri uusinta E-M1Xyz mark kutosta erä, siinä on valoa nopeampi sarjakuvaus, röntgenetsin, 18-akselinen kuvanvakaaja ja parannettu jantikkatappi!”

Fotari päätti illalla katsoa Googlesta mikä piru se jantikkatappi on, mutta pysytteli hiljaa ettei tietämättömyys heti paljastuisi.

“Tuosta Zuikon 12-800 millinen f2.8 nokalle ja menoksi. Muita laseja et tarvitse!”
Ykän perässä kävellessään Fotari ihasteli kamerayhdistelmän tukevuutta ja keveyttä, ei varmaan sataakaan grammaa painoa. Koipien nivelrikkokin tuntui kadonneen ja jalka nousi kevyesti.
“Tässä on eka kuvauspaikka” totesi Ykä. Edessä virtasi kirkasvetinen joki pikku koskineen, rantapuissa istuskeli haikaroita, merikotkia ja pelikaaneja, kuningaskalastajia lenteli joen yllä sankoin parvin ja vedenpinta roiskui kuin rankkasateessa lintujen syöksyessä pikkukaloja hakemaan.
“Huhhuh!” totesi Fotari ja antoi kameran laulaa samalla huitoen ympärillä sääskipilven lailla pyöriviä kolibreja kauemmas.

Tunnin päästä oli Fotari saanut mielestään tarpeeksi kuvia. “Taitaa olla kortti täynnä ja akkukin vilkuttelee punaista” totetsi Fotari Ykälle.
“Kortti ei täällä tule koskaan täyteen tai hajoa. Ja eiköhän akussakin ole virtaa riittämiin. Mennäänpä seuraavaan paikkaan.”
Näyttöä vilkaistuaan Fotari totesi Ykän puhuneen asiaa, 100% näkyi olevan akussa varausta taas.

Seuraava passipaikka oli suorantaisen salolammen partaalla, käkkyrämäntyjen katveessa. Lammen rannoilla ja lähiympäristössä vilisi karhuja pentuineen, ahmoja marssi parijonossa haaskalle ja satapäinen susilauma piti perkeleellistä ulinaa. Taivaan pimensivät lukuisat maakotkat ja erilaisen haukkalajit.

“Kuvaahan pois!” Pitihän sitä kuvata…
Tunnin päästä oli Fotari saanut kyllikseen ja ehdotti taukoa.”Nyt kuvataan eikä mitään taukoja pidetä, mennäänpä seuraavaan paikkaan. Sellaista et taatusti ole ennen nähnyt!” Ja mentiin.

Näky oli todellakin leuat loksauttava: Samanaikaisesti näkyvät revontulet ja öinen sateenkaari, kirkasvetisen järven rannalla kasvoi palmuja joiden väliin oli kuin unohtunut lukuisia kelomäntyjä. Järvellä uiskentelevat laulujoutsenet eivät muodostaneet kauloistaan pelkästään sydämenkuvia, vaan edustettuna olivat niin aivot, perna kuin munuaisetkin. Ryhmittyipä edellisvuoden poikasista koostuva parvi jopa kokonaisen ruoansulatusjärjestelmän muotoon. Normaalin typerän tööttäämisen sijaan joutsenet hoilottivat Albinonin Adagiota ja Bachin Toccata & Fuugaa D-mollissa. Nice.

Fotarin kamera lauloi tuhatta ja helvettiä rungon alkaessa kuumentua uhkaavasti. Kuvattuaan lopulta rannalla ja osin vedessä tapahtuneen mursun ja seepran välisen parittelun, vaaleanpunaisen drontin, sukellusveneen ja Putin-lapsen laski fotari kameran alas näppeihinsä puhallellen.

“Nyt on tauon paikka. Kahvia ja jallua tontille!” julisti Fotari. “Kuvaahan pois!” kehotti Ykä. “Eiku..” “KUVAAHAN POIS!!” käski Ykä ja tökkäsi monopodilla kivuliaasti Fotarin kylkiluiden väliin. “No koska se paussi pidetään ja käsitellään kuvia?” “Ei koskaan.”

“Ei koskaan?” “Ei.”

“Helvetti!!” ärähti jo Fotarikin hiiltyneenä. “Aivan oikein” totesi Ykä tyynesti.

“Mitä tämä tällainen oikein on, respassa sanottiin ettei niitä miinuksia nyt niin paljon ollut?”
“Ei, mutta sitäkin pahempia. Juuri saadun tiedon mukaan olet internetissä useaan otteeseen haukkunut Rakastetun Johtajamme kehittelemää sosiaalista mediaa, varsinkin Facebookkia. Olet nimitellyt Suurta Aurinkoistamme –Zukkerperia– kusipääksi, tampioksi ja taliköhnäksi ja väittänyt somen pilanneen internetin. Sitä saa mitä tilaa.”

Viimeinen näky ennen Fotarin tajunnan hämärtymistä oli Sukkerperin metsänreunassa virnuileva naamataulu.

Viimeiseksi tajuamansa asian, pamauksen jälkeen Fotari heräsi tuntemattomassa paikassa, paikassa joka muistutti terveyskeskuksen odotushuonetta, mutta jossa oli monta palvelupistettä…..

Jaa sivu;

Kirjoittanut:Pekka

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *